Kolumni: Satavuotias Suomi

Kətri Lətt mənşəcə estondur. Onun atası keçmiş Sovetlər Biirliyi dönəmində Fin-Uqor toplumlarının eyni kökdən olması, onların Türk Dünyası ailəsinin bir üzvü kimi elmi araşdırmalar aparan ünlü bilim adamlarından biri olub. Bu əfsanəvi insan Tartu Universitetinin professoru Linnar Myal idi.

Elə həmin universitetin başqa bir professoru Yuri Lotmann “Dədə Qoorqud” eposunun mifoloji izlərini Fin-Uqor toplumlarının əsatirlərində araşdıran ilk böyük alimdir. 1926-cı ildə Bakıda türkoloji araşdırmaçıların sırasında ilk yerlərdən birini də məhz ünlü eston alimi Zifelt Simumyagi tuturdu. Bu gün də estonlar Türk toplumlarına çox böyük sevgi ilə yanaşırlar. Kətri Ləttin həyat yoldaşı soydaşımız, Finlandiyanın İmatra şəhər teatrının baş rejissoru Kamran Şahmərdandır. Kamran Şahmərdan ilk azərbaycanlı teatr rejissorudur ki, Avropada belə bir səviyyəyə yüksələ bilib. Kətri xanım alim olmaqla yanaşı, həm də publisist yazıları ilə tanınır. Azərbaycan gerçəkliklərini Finlandiya və Estoniya mətbuatında təmənnasız olaraq işıqlandıran yeganə yazardır.  

Muutin Imatralle sinä vuonna, kun Suomi täytti 70. Saavuin miehitetystä Virosta, jossa alkoi pian taistelu Viron uudelleenitsenäistymisen puolesta. Minulle tulee herkästi kyyneleet silmiin, kun näen Suomen siniristilipun.
Virolaisena pidin Suomen itsenäisyyttä hyvin tärkeänä asiana. Olen ollut aina ylpeä Suomen itsenäisyydestä. Minulle tulee herkästi kyyneleet silmiin, kun näen Suomen siniristilipun. Me elämme maassa, jossa ihmiset ovat hiljaisia, tekevät työtään sisulla ja viihtyvät paljon itsekseen ja yksikseen. Raa`assa ilmastossa on asuttu jo tuhansia vuosia.
Oli suuri ihme, että Suomi säilytti itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen, selviytyi valtavista sotakorvauksista, teollisuus kehittyi ja maa lähti nousuun. Nyky-Suomen tilanne on paljon parempi kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomelle olisi voinut käydä samoin kuin Virolle. Olen erityisen ylpeä siitä, että Suomen itsenäisyyden säilymisen puolesta taisteli toisen maailmansodan aikana suomalaisten rinnalla myös paljon virolaisia vapaaehtoisia. Kaiken kaikkiaan Suomen-poikia oli noin 3 300. Moni heistä sai rangaistuksen palattuaan Neuvosto-Viroon, mutta ylpeys Suomen itsenäisyydestä säilyi heidän sydämissään aina.
Vuonna 1991 paljastettiin Luumäen kunnantalon edessä JR-200 muistomerkki, jossa lukee Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta. Tilaisuudessa oli paikalla 400 Suomen-poikaa. He osallistuivat aikanaan mm. suurhyökkäyksen pysäyttämiseen Karjalan Kannaksella.
Osana Suomen 100-vuotisjuhlavuotta vietämme ensi kesänä Imatralla 14. Mustan ja valkoisen teatterifestivaalia. Tänä vuonna näemme kansainvälisellä festivaalilla erityisen paljon suomalaista erinomaista teatteritaidetta. Haluan toivottaa kaikille hyvää Suomi 100 -juhlavuotta! Pysytään yhdessä yhtenäisenä kansana. Nautitaan itsenäisyydestä!

Katri Lätt
Imatran Inkeri

14:52